Lifestyle

Mikko Kuustonen ja henkinen väkivalta: seuraukset tuntuvat yhä


Mikko Kuustosen 5.4. ilmestyvä omaelämäkerta käy syvällä henkisen väkivallan syissä ja seurauksissa, jotka voivat olla niin vaarallisia, että vievät hengen.

  • Mikko Kuustosen muusikonura lähti liikkeelle gospelbändistä, josta eroaminen oli hyvin raskas ja hyvin pitkä prosessi.
  • Nuo 35 vuoden takaiset tapahtumat olivat merkittävä syy pitkään terapiaan.
  • Edelleen noiden tapahtuminen ajatteleminen tuottaa hänelle fyysistä pahaa oloa.

Kun äiti kuoli, 16-vuotiaan Mikko Kuustosen maailma järkkyi.

Poika suri äitiään ja sitä, että hän ei ollut pystynyt pelastamaan äitiä sairaudelta ja kuolemalta.

Äidin sairauden aikana Mikko oli lähtenyt mukaan Leppävirran seurakunnan toimintaan. Siellä oli pojalle tarjolla lohdun sanoja, lupaus iankaikkisesta elämästä ja jälleennäkemisestä.

Mikko ei osannut ajatella, että seurakuntanuorten toiminnassa olisi ollut mitään väärää, vaikka jälkeenpäin ajatellen yhteisöä leimasi melkoinen opillinen ehdottomuus.

Ehdottomuus myös veti puoleensa, koska se toi selkeyttä musertavan raskaaseen elämänvaiheeseen.

Yhteisössä oli tärkeää osata kertoa tarkkaan oma uskoon tulemisen hetki.

– Luulin, että samat kääntymisen ja julistuksen tunnusmerkit pätevät koko kirkkoon, Kuustonen muistelee.

Kuustosen kotiseurakunnassa vahva vaikuttaja oli tuolloin kirkon sisällä toimiva, niin sanottu viides herätysliike, vitoslaisuus eli evankelioiva herätyskristillisyys.

Teinipoika ei edes tiennyt, mitä se tarkoitti. Hän oli useless seurakuntanuori, jota kiinnosti musiikki ja kirjoittaminen.

– Julkisuus on aina mielenterveysuhka. Julkisuus kaventaa identiteettiä. Omaan mediakuvaan takertuminen on tuhoisaa, Kuustonen pohtii.– Julkisuus on aina mielenterveysuhka. Julkisuus kaventaa identiteettiä. Omaan mediakuvaan takertuminen on tuhoisaa, Kuustonen pohtii.

– Julkisuus on aina mielenterveysuhka. Julkisuus kaventaa identiteettiä. Omaan mediakuvaan takertuminen on tuhoisaa, Kuustonen pohtii. MIKKO HUISKO

Opisto Israelin lipulla

1970-luvulla seurakunnissa hankittiin bändien perustamiseen tarvittavia vahvistimia, mikrofoneja ja soittimia. Niin tehtiin myös Kotalahden kaivoskylässä. Kuustosen ensimmäinen gospelbändi oli Nehemia. Oli mahtavaa tehdä musiikkia, soittaa ja esiintyä.

Kun Kuustosen koululla konsertoi Suomen gospelmaailman ykkösbändi, julistuksellista progressiivista rockia soittava Pro Fide, hän keräsi rohkeutensa ja kävi takahuoneessa esittelemässä bändille demoaan. Siitä ei innostuttu.

Kuustosen ylioppilaskirjoitusten jälkeen Pro Fiden johtaja, kosketinsoittaja Juha Kela yllättäen soitti ja pyysi koelauluun. Se oli suuri tilaisuus pienen paikkakunnan pojalle.

Hän pääsi Jeesus on Herra -paitoihin pukeutuneen bändin laulusolistiksi ja muutti Kauniaisissa sijaitsevan Raamattuopiston asuntolaan. Raamattuopisto oli Pro Fiden keskuspaikka.

Opiston lipputangossa liehui Israelin lippu, mutta se ei ensi alkuun Kuustosta ehtinyt ihmetyttämään, myöhemmin kyllä.

Ensiksi tuoreen laulusolistin oli käytävä puolivuotinen peruskurssi, koska jokaisen Pro Fiden keikan ja siinä soittavien muusikoiden tärkein tehtävä oli julistaa evankeliumia.

Rikkinäiset ihmiset ja maalaispoika

Pro Fide kiersi ympäri Suomea. Bändi esiintyi usein koulujen jumppasaleissa ja majoittui yksityiskodeissa, seurakuntien tiloissa ja leirikeskuksissa.

Bändin palkka tuli suurimmaksi osaksi lahjoitusvaroista. Myös Kuustonen lahjoitti palkastaan kymmenykset suoraan työnantajalleen takaisin.

Lauluissa ja spiikeissä kyseenalaistettiin kuulijoiden elämänkatsomusta ja maailmankuvaa. Bändin jäsenet rohkaisivat omissa puheenvuoroissaan ottamaan Jeesus vastaan henkilökohtaisena vapahtajana.

Yleisöä kutsuttiin konsertin jälkeen tulemaan bändin pukuhuoneisiin keskustelemaan hengellisistä kysymyksistä.

Konsertin jälkeisten takahuonekeskustelujen tavoitteena oli päätyä yhteiseen rukoukseen, jossa kuulija tekisi henkilökohtaisen uskonratkaisun eli tulisi uskoon.

Se oli asetettu myös laulusolisti Kuustosen, 19-vuotiaan kokemattoman maalaispojan, tavoitteeksi.

– Bäkkäreille tuli ihmisiä, jotka olivat rikki. Ei mulla ollut mitään eväitä kohdata ja auttaa heitä, Kuustonen sanoo nyt.

– Oppi oikeasta tulkinnasta oli niissä porukoissa mielettömän voimakas. Voimakkaissa liikkeissä on aina ylilyöntejä. Jyrkkyydestä itsestään tulee itsetarkoitus.

Luopio, petturi

Kuustonen oli Pro Fidessä kahdeksan vuotta. Lähtöajatus kypsyi vähitellen, mutta kun päätös oli tehty, hän tiesi sen olevan oikein. Hän ei voinut jatkaa.

– Vääristyneiden kahleiden riisuminen tuntui todella isolta asialta. Lähdön jälkeen oli valtavan vapauttavaa tajuta, että saan soittaa ja laulaa mitä haluan.

Irtautuminen aiheutti myös täysin arvaamattomia ja kauaskantoisia asioita.

Pro Fidestä ja viidennestä herätysliikkeestä irtautumisesta on kulunut jo 35 vuotta, mutta irtautumisen aikojen ahdistus ei ole hälvennyt vieläkään. Se tuntuu kehossa.

– Kun ajattelen sitä aikaa, tunnen painoa rinnan päällä ja pahoinvointia. Se rivien väliin piilotettu henkinen ja hengellinen väkivalta oli mieletöntä.

Kun Kuustonen ilmoitti jättävänsä Pro Fiden ja herätysliikkeen, häntä syytettiin luopioksi. Painostavissa keskusteluissa lähtö tuomittiin pyhän tehtävän hylkäämiseksi.

– Haluttiin tehdä tyhjäksi kaikki se, mitä olin tehnyt. Vähän kuin jos ihmiselle avioeron äärellä sanottaisiin, että et ole koskaan rakastanut puolisoasi, vaikka kaikki vuodet todistaisivat muuta.

Kuustoselle ominainen huumori ei kuulu eikä hymy näy ei, kun hän kertoo näistä ajoista.

Hän lainaa Esa Saarisen sanoja: Kaikki jyrkkä on lopulta valheellista.

– Moni luulee, että jyrkän hengelliseen yhteisöön päädytään astumalla mystiseen telttaan, mutta vahvat vaikuttajat ovat ympärillämme kaikkialla, Kuustonen toteaa. MIKKO HUISKO

Mustamaalausta, maalittamista

Bändistä ja yhteisöstä lähtönsä jälkeen Kuustonen kuuli, että selän takana häntä myös mustamaalattiin. Annettiin ymmärtää, että hänen kanssaan ei pidä olla tekemisissä.

Nykyään tällaista kutsuttaisiin lähinnä maalittamiseksi.

Kuustonen sanoo herätysliikkeestä lähtemiseen liittyvien tunteiden ja tapahtumien olevan yksi merkittävä syy siihen, että hän on käynyt vuosikausia terapiassa.

Hän kertoo tuoreessa omaelämakerrassaan tietävänsä, ettei ole ainoa Pro Fidestä lähtenyt, jolla on ollut mielenterveysongelmia.

– Se oli taidokas bändi ja meillä oli hyviä keikkoja, mutta joillakin kollegoilla se kaikki meni sieluun ja repi rikki.

Yhteisössä julistettiin syntien anteeksiantoa, mutta samalla oltiin täysin anteeksiantamattomia, jos ei toimittu juuri niin kuin ylimmät auktoriteetit olivat liikkeessä oikeaksi määritelleet.

Kuustonen kirjoittaa kirjassaan, että monen viidennen herätysliikkeen piirissä olleen ja sieltä lähteneen identiteetti ja ihmisyyden turvaverkot on revitty riekaleiksi.

”Pelkästään oman kauteni Pro Fide -veteraaneista löytyy itsemurhan tehnyt, samaa useasti yrittänyt sekä monia riippuvuuksiin ja masennukseen sairastuneita”, hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan.

LUE MYÖS

Viides herätysliike

Viides herätysliike eli viidesläisyys, viitoslaisuus tai uuspietismi on herätyskristillinen liike, joka toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Muut neljä vanhempaa herätysliikettä ovat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus.

Viidesläisyydellä ei ole yhteistä keskusjohtoa, mutta sen merkittävimmät järjestöt ovat Suomen Raamattuopisto (SRO), Suomen Raamattuopiston säätiö (SROS), Kansan Raamattuseura (KRS) ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL).

Viidesläisten määrää on vaikea arvioida, koska se ei ole organisoitunut yhtenäiseksi järjestöksi.

Kansan Raamattuseuran Sanan suvipäivillä käy noin 7000 henkeä, Kansanlähetyksen Kansanlähetyspäivillä 10 000 ja Raamattuopiston Hengellisillä syventymispäivillä noin 5000 henkeä. Tämän lisäksi järjestetään nuorten tapahtumia, paikallisia evankelioimistapahtumia ja lähetysjärjestöjen kesäjuhlia.

Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan yli puolet kirkkoherroista ja papeista koki jonkin viidesläisen ryhmittymän omaksi taustayhteisökseen.

Lähteet: wikipedia, evl.fi

Vanhan vallan linnake

Kuustonen luonnehtii viidettä herätysliikettä vanhan vallan linnakkeeksi, jossa kaikki eivät voi hyvin nykyäänkään.

Tällaisissa yhteisöissä on Kuustosen mukaan patriarkaalisuutta, jota perustellaan menneen maailman dogmeilla. Pelko ajaa ihmisiä käymään heikoimpien kimppuun.

”Rakkauden taloista tulee saatanallisen kylmiä”, Kuustonen kirjoittaa kirjassaan.

Hän lisää, että liikkeen parissa on toiminut ja toimii myös suuri joukko ihmisiä, jotka uskovat aidosti rakkauteen ja taistelevat paremman maailman puolesta.

Kuustonen ei pidä virheenä sitä, että hän liittyi Pro Fideen ja oli siinä peräti kahdeksan vuotta.

Niiden vuosien aikana hänestä kasvoi muusikko, ja hän oppi ihmisenä olemisesta paljon. Se koulu oli raskas, mutta avasi silmät.

– Opin varomaan liian suuria sanoja ja ehdotonta oikeassa olemista.

– Aina kun kuulen jonkun julistavan ehdotonta totuutta, mietin aina, onko asia näin mustavalkoinen.

Mustavalkoinen ajattelu ja oikeassa olemisen julistaminen eivät ole useless uskonnollisten yhteisöjen ominaisuuksia.

Mikko Kuustosen kokemuksen mukaan sisäänpäin kääntynyt oikeassa olemisen kulttuuri, kuuntelemattomuus ja jumalallisen vallan käyttäminen tekevät hirvittävää jälkeä. MIKKO HUISKO

Rinkulat profiilikuvan ympärillä

Ryhmä kuin ryhmä voi itse julistaa tietävänsä, miten maailma makaa ja määritellä, miten kaikkien pitäisi siinä maailmassa toimia.

Kuustonen tunnistaa näitä piirteitä ajassamme. Kuohuttavan väärältäkin näyttävät asiat ovat kuitenkin usein paljon monimutkaisempia kuin miltä ne näyttävät.

– Voi tuntua sankarilliselta hypätä jonkin voimakkaan mielipideaallon harjalle, mutta olisi aina hyvä hengittää hetki rauhassa ja pohtia tilannetta eri näkökulmista.

– Toisinaan voimakas kanta jää useless rinkulaksi somen profiilikuvan ympärillä.

– Jokaiselle voi tulla hetkiä, jolloin asiat näyttävät mustavalkoisilta. Esimerkiksi väkivalta on aina väärin, mutta siihen johtaneet prosessit voivat kuitenkin olla hyvin monimutkaisia.

Nämä ajatukset sopivat hyvin julkisuudesta tutun, humaanin, nokkelan ja salaviisaan Kuustosen Mikon suuhun.

Kuustosen Mikon julkisuuskuva on hyvis. Sekään ei ole koko totuus, vaikka siltä näyttää. Hän ei väitä olevansa kotioloissa täysin toinen ihminen kuin julkisuudessa, mutta siinä on eroa.

– Julkisessa työssä ihmisestä näkyy useless kapea kaistale. Mun työstä suurin osa on julkista työtä, enkä siinä pura ahdistustani.

– Suureksi osaksi olen kyllä kuitenkin onnellinen ja valoisa ihminen.

LUE MYÖS

Uusi rooli

Mikko Kuustonen on Alzheimerin tautiin sairastuneen isosiskonsa Arjan edunvalvoja.

Arja ja Mikko ovat isosta sisarusparvesta ne, jotka asuvat Helsingissä, siksi järjestely on luonteva.

– Arja piti 20 vuotta huolta isästämme. Arja pelasti myös minut, kun valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin. En olisi millään päässyt pitkästä matematiikasta läpi ilman Arjan apua, Kuustonen kiittää.

”Välillä tuntuu uskomattomalta seurata Arjan arkea, jossa kaikki vaikuttaa alkavan muutaman minuutin välein alusta”, Kuustonen kuvailee kirjassa.

Arjan apuna on nyt kotihoito ja pikkuveli.

– Systeri tekee sudokuja ja osaa edelleen derivoida, mutta lähimuisti ei toimi entiseen tapaan. Hän on valoisa ja kiitollinen elämästään.

Painostus jatkuu

Pari vuotta sitten Kuustonen otti yhteyttä nykyiseen Pro Fideen ja kävi tapaamassa nykykokoonpanon jäseniä.

– Lahjakkaita ja lämpimiä tyyppejä! Kohtaaminen oli erittäin arvokas!

Jotkut tivaavat Kuustoselta edelleen, miksi hän ei enää laula Pro Fiden aikaisia lauluja.

– Voisi olla vähän pelottavaa, jos 62-vuotiaana laulaisin niitä lauluja, joita tein murrosikäisenä, hän hymähtää.

– Tällä ei ole tekemistä oman vakaumukseni kanssa. Koen tehneeni läpi elämäni myös lauluja, joissa on hengellinen ulottuvuus.

Kuustonen saa edelleen, 35 vuotta Pro Fidestä lähtemisen jälkeen, sellaisia viestejä, joissa kysytään ja tivataan, miksi hän on hylännyt sen tehtävän, jonka hän on Jumalalta saanut.

Viestejä tulee sosiaalisen median kautta, mutta jotkut painostavat ja kovistelevat Kuustosta edelleen perinteisin postin kantamin kirjein.

Monet näiden painostuskirjeiden kirjoittajista Kuustonen tunnistaa käsialasta kirjekuoren päällä.

Ne kirjeet menevät suoraan roskiin, avaamatta.

Jutussa olevat lainaukset ovat teoksesta Mikko Kuustonen, omaelämäkerta (Johnny Kniga). Kirjan mukana tulee myös levy, jossa on äänimaisemaa ja albumillinen uusia lauluja.

Mikko Kuustonen omaelämäkerta -kirjassaan Kuustonen kertoo itsestään lähes kaiken, mutta ei kaikkea. Hän kirjoittaa muun muassa avioerostaan ja uudesta avioliitostaan, mutta ei avaa vieläkään avioeronsa vaiheita. – Elämässä on oltava alueita, jotka ovat niin henkilökohtaisia, ettei niitä tarvitse avata. MIKKO HUISKO



Source hyperlink

Leave a Reply

Your email address will not be published.