Business

Ranskalaisdiplomaatti neuvoo Suomea: Natoon liittymisen hetki on nyt, koska Venäjällä vie aikaa palautua hyökkäyksestä



Naton ulkopuolelle jääminen olisi Suomelle liittoutumista suurempi riski, arvioi ranskalainen turvallisuuspolitiikan erityisasiantuntija François Heisbourg EVAn julkaisemassa vieraskirjoituksessaan. Suomen kannattaisi hakea jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa ja mahdollisimman ripeästi, hän kirjoittaa.

Naton ulkopuolelle jääminen olisi Suomelle liittoutumista suurempi riski, arvioi ranskalainen turvallisuuspolitiikan erityisasiantuntija François Heisbourg EVAn julkaisemassa vieraskirjoituksessaan. Suomen kannattaisi hakea jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa ja mahdollisimman ripeästi, hän kirjoittaa.

Suomen ulkopolitiikan strateginen varovaisuus antoi aiemmin perusteen pidättäytyä Nato-jäsenyydestä, mutta nykytilanteessa, Venäjän ulotettua ”ukaasinsa” Suomeen ja hyökättyä laajamittaisesti Ukrainaan, varovaisuus edellyttää Suomelta suunnanmuutosta, kirjoittaa ranskalainen diplomaatti ja turvallisuuspolitiikan erityisasiantuntija François Heisbourg Elinkeinoelämän valtuuskunnan vieraskirjoituksessaan.

”Naton ulkopuolelle jääminen olisi liittoutumista suurempi riski. Suomen kannattaisi hakea jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa”, hän tiivistää ajatuksensa EVAn kirjoituksessaan.

Heisbourg oli vuonna 2016 mukana laatimassa ulkoministeriölle arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Tuolloin arvioitiin, että Nato-jäsenyyden hakeminen muuttaisi täysin Suomen turvallisuuspolitiikan ja erityisesti maan suhteen Venäjään ja edellyttäisi näin ollen ”syvällistä ja merkittävää muutosta Suomen strategisessa ympäristössä”.

Nyt tämä muutos on tapahtunut. Heisbourg muistuttaa Venäjän loppuvuodesta 2021 esittämistä sopimusluonnoksista, joiden mukaan Nato ei saisi enää ottaa uusia jäseniä ja sen olisi luovuttava avoimien ovien politiikastaan. Vaatimus ulottui myös Suomeen. Pian tämän ”diplomaattisen hyökkäyksen” jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, joka ei ole Naton jäsen ja jolla on suunnilleen yhtä pitkä raja Venäjän kanssa (1 581 km) kuin Suomella (1 340 km), hän jatkaa.

”Vuoden 2016 arvioinnin loppusanoissa todetaan, että ’mahdollisuus hakea jäsenyyttä [on] väline hallita sitä geopoliittista dilemmaa, jonka vaikeasti ennustettava naapurimaa aiheuttaa’. Tämän arvaamattomuuden vakavat seuraukset ovat nyt ilmeisiä, ja keino on käytettävissä. Venäjän revisionismi on pitkäaikainen piirre, ei ohimenevä ilmiö.”

”Päätöksiin liittyy pääasiassa 5 toimijaa”

Kun Suomi pohtii Nato-jäsenyyttä, olennaista on Heisbourgin mukaan päätösten ajoitus. Päätöksiin liittyy hänen mukaansa pääasiassa viisi toimijaa, jotka ovat Suomi, Ruotsi, Nato, Venäjä ja Yhdysvallat.

”Strategisesti olisi toivottavaa, että sekä Suomi että Ruotsi päättäisivät hakea Nato-jäsenyyttä, mieluiten samaan aikaan. Suomen tai Ruotsin yksin toimiminen olisi selvästi huonompi vaihtoehto kuin yhdessä liittyminen: samanaikaisen jäsenyyden poliittiset, strategiset ja toiminnalliset hyödyt ovat ilmeiset”, Heisbourg linjaa.

Jos useless Ruotsi päättäisi liittyä Natoon, Suomesta tulisi ainoa Pohjoismaa ja Itämeren alueen maa, johon ei sovellettaisi 5. artiklaa eli Naton kollektiivista turvatakuuta.

”Suomi olisi ainoa maa, joka joutuisi Venäjän erityisen ja mahdollisesti epämiellyttävän huomion kohteeksi. Siksi on erittäin tärkeää, että Suomi ei jää yksin strategiseen katveeseen.”

Jos useless Suomi päättäisi liittyä Natoon, tilanne olisi erilainen, koska 5. artiklan strategiset hyödyt koskisivat Suomea. Sotilaallisesti Suomen puolustus olisi kuitenkin varmistettava vaikeammissa olosuhteissa kuin tilanteessa, jossa myös Ruotsi olisi Naton jäsen, Heisbourg kirjoittaa.

Nykyisissä ”dramaattisissa strategisissa olosuhteissa” jäsenyysprosessin olisi syytä olla nopea, ja Heisbourg uskoo tämän olevan myös mahdollista Suomen kohdalla.

”Nopea prosessi voitaisiin viedä niin pitkälle, että jotkin tai kaikki Naton nykyiset jäsenet voisivat antaa viidennen artiklan mukaiset takuut jo ennen liittymissopimuksen ratifiointia. Tämä voisi kuitenkin kääntyä tarkoitustaan vastaan, jos se tulkitaan varmuudeksi ratifiointiprosessin tuloksesta. Näin tähän vaihtoehtoon suhtauduttiin vuonna 2016, ja siihen tulisi suhtautua varovaisesti myös nykyisissä olosuhteissa.”

Suomen suojaaminen jäsenyysprosessin aikana olisi tarpeen Venäjän uhkaamien vastatoimien varalta.

”Siitä lähtien, kun Nato alkoi laajentua 12 perustajajäsenen liitosta nykyiseksi 30 jäsenen liitoksi, Neuvostoliiton ja Venäjän asenteet ovat noudattaneet samaa kaavaa: vastustus, johon voi liittyä myös uhkailua – vastatoimet (esim. Varsovan liitto vuonna 1955) – vastahakoinen hyväksyntä. Suomi ei ole poikkeus. Heinäkuussa 2016, muutama viikko arvion julkistamisen jälkeen, presidentti Putin totesi, että jos Suomi liittyisi Natoon, Venäjä kunnioittaisi päätöstä mutta ryhtyisi myös vastatoimiin.”

Näihin Venäjän luomiin uhkiin on Heisbourgin mukaan suhtauduttava vakavasti.

”Niiden olemassaolo puoltaa liittymistä, kun Venäjän armeija vielä toipuu hyökkäyksestä Ukrainaan.”

Toisaalta diplomaatti uskoo, että Suomi voisi muiden maiden, kuten Tanskan ja Norjan, tavoin ”mukauttaa mahdollista Nato-jäsenyyttään niin, että se lievittää jännitteitä Moskovan kanssa”. Norjan tapauksessa tämä tarkoittaa, että Norjassa ei ole ydinaseita eikä pysyviä ulkomaisia joukkoja.

Viides tekijä on Yhdysvallat, jonka osalta Heisbourg huomauttaa, että Donald Trumpin luomista epävarmuuksista huolimatta nykyinen kongressi tukee Natoa.

”Trumpilaisuuden uusi nousu ja indopasifisen alueen kilpailu resursseista voisivat kuitenkin muuttaa taas tilannetta. Joka tapauksessa ei olisi järkevää olettaa, että vuosien 2022–2024 kongressilla olisi merkittävästi aikaa tai halua mahdollisten uusien Nato-jäsenten sopimusten ratifiointikeskusteluille. Olisi viisaampaa saada Suomea (ja Ruotsia) koskevat asiat päätökseen ennen kuin nykyisen kongressin toimikausi päättyy tammikuussa 2023.”

Suomen Nato-jäsenyyttä ”ei saa edes periaatteessa pitää lyhyen aikavälin vastauksena lyhytaikaiseen kriisiin”, Heisbourg katsoo, vaan sillä on kaksi pitkän aikavälin tavoitetta.

”Merkittävin tavoite on suoja Venäjän tapahtumista johtuvien vaarojen ja epävarmuustekijöiden varalta. Niitä aiheuttaa presidentti Putinin taistelunhaluinen ja sotilaallinen revisionismi, jolla ei ole selkeitä ajallisia tai maantieteellisiä rajoja. Siihen kuuluvat venäläisen imperiumin jälleenrakentaminen, Euroopan turvallisuustilanteen muuttaminen ja strateginen kumppanuus vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivien samanmielisten mahtien – etenkin Kiinan – kanssa. Pidemmällä aikavälillä ei ole varmuutta siitä, että Putinin vallasta poistuminen tarkoittaisi automaattisesti paluuta vallitsevaa tilannetta ylläpitävään politiikkaan. Uudet ”vaikeat ajat” voivat olla yhtä todennäköisiä. Rauhanomainen muutos vuosina 1989–1991 oli historiallinen poikkeus, ei vallitseva tila”, hän perustelee.

Lisäksi Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon tukisi puolustusliittoa siinä tapauksessa, että ”Yhdysvallat irtisanoutuisi roolistaan viidennen artiklan johtajana”. Jos Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon, EU:n 26 jäsenvaltiosta 22 kuuluu Natoon.

”Viidennen artiklan toteutus ilman Yhdysvaltojen voimaa ja laajennettua ydinpelotetta olisi melkoinen haaste. Mutta tällainen epäsuotava ja raskas tilanne olisi vieläkin kovempi ’Euro-Natoon’ kuulumattomille valtioille”, ranskalaisasiantuntija kirjoittaa.

François Heisbourg on Fondation pour la Recherche Stratégique -säätiön erityisneuvonantaja ja Euroopan erityisasiantuntija International Institute for Strategic Studies -instituutissa.

LUE MYÖS:



Source hyperlink

Leave a Reply

Your email address will not be published.